ARVOSTELU | Echoes of Aincrad
// Sword Art Onlinen tuorein videopelisovitus on teknisesti jopa melko iskevä, mutta se varsinaisen sisällön suunnittelu pääsi unohtumaan kehittäjiltä jonnekin.
Lupaavan yritteliäs?
En ole nähnyt jaksoakaan saati lukenut sivuakaan Sword Art Onlinea, mutta olen pelannut entuudestaan peräti kahta kyseiseen multimediasarjaan pohjautuvaa peliä. Kumpikaan niistä ei ollut mitenkään erityisen hyvä, mutta ajatus videopelaamisesta kertovasta videopeliseikkailusta on aina sen verran täynnä mielenkiintoista potentiaalia, että olen joka kerta vähintään utelias, kun uusi interaktiivinen Sword Art Online -kokemus sattuu putoamaan syliini.
Kesällä ilmestyneen Echoes of Aincradin myötä pelaamieni Sword Art Online -pelien määrä onkin kohonnut jo kolmeen. Kiintoisasti Echoes of Aincradia ei ole markkinoitu enää tosin juuri Sword Art Online -tuotteena. Jo sen epämääräisempää nimeä myöten pelistä on tavoiteltu nyt selvästi itsenäisempää kokonaisuutta, minkä puolesta puhuu myös alkuperäisen tarinan marginaaleissa pyörivä juoni. Jälleen yhden fanifiilistelytuotteen sijaan viesti vaikutti siis julkaisija Bandai Namcon suunnalta oikeasti olleen, että kuka tahansa toiminnallisista roolipeleistä kiinnostunut voisi olla uutukaisen kohdeyleisöä.
Echoes of Aincradista teki ennakkoon houkuttelevan myös, että Bandai Namcon monista lisenssipeleistä se on näkyvästi saanut taas vähän enemmän panostusta osakseen. Peli on visuaalisesti terävän näköinen varsinkin eloisien hahmomalliensa osalta, ja sen Souls-tyylin peleistä innotteita ottanut kontrollimalli on heti jämptimpi käyttää kuin alkuvuodesta nähdyn toisen Bandai Namco -toimintaroolipeli Code Vein II:n. Useat merkit viittasivat siis oikeasti siihen, että käsillä saattoi olla tällä kertaa jopa pieniä kesäyllätys!
Mutta?
Echoes of Aincradia ei tarvitse kauaa pelata huomatakseen, että sen saamasta panostuksesta käytännössä kaikki on mennyt sen ulkokuoren kiillottamiseen. Hahmoja, hirviömalleja ja visuaalisia efektejä on ehdottomasti hauska kummastella niin välipätkissä kuin toiminnankin osana, mutta pelillisesti on väistämätöntä kokea, että kaiken on nähnyt jo ihan tunnin pelaamisen jälkeen. Jokainen kohdattava vihollinen tuntuu jakautuvan ihan vain muutamaan eri hirviötyyppiin, eikä ympäristöissäkään muutu matkan edetessä juuri kuin maisemat.
Kaikki tämä tuntuu johtuvan niinkin yksinkertaisesta syystä kuin siitä, ettei Echoes of Aincrad pidä juuri minkäänlaista varsinaista pelisuunnittelua sisällään. Ne muutamat vähäiset kohdattavat hirviötyypit eivät ole esimerkiksi missään vaiheessa edes mielenkiintoisia hutkia, kun taas ympäristöt ovat käytännössä kaikki keskenään samanlaisia tyhjyyttä kumisevia käytäviä. Ympäristöjen kolkkous kummastuttaa erityisesti, sillä ensisilmäyksellä ne näyttävät kohtuu avoimilta ja vaihtelevilta. Todellisuudessa ne on ujutettu kuitenkin täyteen etenemistä summittaisesti rajaavia kallioita ja jokia, jotka eivät tee niistä pelkästään vain petollisen lineaarisia vaan myös sen verran vaikealukuisia, että niiden navigaatiosta on saatu samalla peräti pelin tuskallisin osa-alue.
Tehtäväsuunnittelu ei ole yhtään sen paremmalla tolalla. Eri alueille putkahdetaan niin pää- kuin sivutavoitteiden merkeissä käytännössä aina jonkin geneerisen pomotaistelun perässä ilman, että ympäristöistä tai vihollisista yritettäisiin saada juuri mitään luovia mehuja irti. Hahmonkehitys ei sekään juuri kannusta pelaamaan, sillä vaikka voimanumeroita päästääkin nostattamaan melko kutkuttavalla tahdilla, on esimerkiksi aseiden sulattaminen keskenään niin tylsää ja monotonista, että sitä ei tahtoisi millään tehdä enää parin ensimmäisen kerran jälkeen.
Vähän jopa huvittavasti Echoes of Aincrad onkin kuin vastakappale aiemmin mainitulle Code Vein II:lle. Bandai Namcon aikaisempi tämänvuotinen toimintaroolipeli oli kolkompi kokea teknisesti, mutta sen suunnittelussa oli heti nähtävissä kaikkien puutteidenkin kanssa paloa, joka uupuu täysin viimeisimmästä Sword Art Online -elämyksestä. Echoes of Aincrad on monelta osin oikeasti jopa ilo silmille ja se osaa jopa välillä ammentaa tarinassaan videopelaamista käsittelevää asetelmaansa oikeasti kiinnostavilla tavoilla. Ironisesti nimenomaan videopelinä se on kuitenkin yksi ontoimpia koskaan kohtaamiani tapauksia. Sen sanominen suoraan huonoksi tuntuu väärältä, mutta vähän jopa sen takia, että sitä oikeasti huonommat pelit tapaavat sentään olla edes jotenkin kiinnostavia juuri huonoutensa tähden.
Panu Saarenoja
3.9.2026
Echoes of Aincrad
Kehittäjä: Game Studio
Julkaisija: Bandai Namco
Alustat: PS5 (testattu), XSX/S, Win
Julkaisupäivä: 10.7.2026
Lue Peliuutistoimiston arvosteluista lisää tästä.