ARVOSTELU | The Adventures of Elliot: The Millennium Tales
// Square Enixin kokeilut modernia teknologiaa ja retrotunnelmaa yhdistelevän HD-2D-ilmeen kanssa jatkuvat roolipelaamisen tällä kertaa suoraviivaiseen mutta myös miellyttävän sujuvaan toimintaseikkailuun vaihtavalla aikamatkalla.
Jälleen uusi suunta?
Pelinkehitys on ollut aina riskialtista puuhaa, mutta erityisesti viime aikoina tämä on tarkoittanut, ettei varsinkaan suurempia pelijulkaisijoita olla juuri päästy taputtelemaan selkään kokeilullisuudesta. Asioiden pelaaminen varman päälle ei sekään ole koskaan menestyksen tae, mutta kun vaihtoehtona on kallis lottoaminen kaikin puolin vihamielisiä todennäköisyyksiä vastaan, on pienikin turvallisuus monille automaattisesti se selvin peliliike.
Toisaalta tällaisina hetkinä se vähäisempikin halu tehdä edes jotain hieman poikkeavaa on nähtävissä yhä helpommin arvostettavana asiana. Tästä syystä huomaan kiinnostukseni heräävän joka kerta, kun Square Enix julkistaa uuden sen niin sanottuun HD-2D-malliin nojaavan pelin. Octopath Travelerin aikoinaan käynnistämä modernin retro tyyliformaatti ei ole vieläkään tuonut maailmaan luomuksia, joista olisin pitänyt kauheasti pidemmällä juoksulla. Se on silti selvästi auttanut yhtiötä tekemään pelejä, jollaisia siltä ei muuten enää välttämättä nähtäisi. Octopath Traveler on ollut esimerkiksi klassisempien japanilaisroolipelien suuntaan kiinnostavan vapaamuotoisen etenemismallin kautta katsonut sarja, kun taas Triangle Strategy auttoi meitä saamaan kunnianhimoisilla tarinankerrontaratkaisuilla varustetun taktiikkaroolipelin aikana, jolloin Final Fantasy Tactics -sarjasta ei oltu saatu minkäänlaista osaa ikuisuuksiin.
Viimeisimpänä HD-2D-pohjaisena kokeiluna pihalle on saapunut The Adventures of Elliot: The Millennium Tales. Squaren ja HD-2D-pelien historian myötä Elliotia on kuvailtu markkinointimateriaaleissa usein toimintaroolipeliksi, mutta oikeasti sillä on edeltäjiinsä nähden jopa yllättävän vähän tekemistä roolipelielementtien kanssa. Luonnollisempana vertailukohtana sille toimivat 2D-Zeldojen kaltaiset toimintaseikkailut, joissa tutkimusmatkailu pelimaailman erilaisten aarteiden perässä muodostaa peruspilarin niin yleiselle edistymiselle kuin sankarihahmon vahvistumiselle.
Ei silti silkka kopio?
The Adventures of Elliotin selvät Zelda-vaikutteet ulottuvat yleisen toimintaseikkailumallin ohella aina sen lintuperspektiivistä kuvattuihin pelitapahtumiin kuin yksittäisten hyökkäysliikkeiden tekoon perustuvaan suoraviivaiseen taistelemiseen asti. Se ei silti tarkoita, etteikö kehittäjillä olisi ollut peliä varten myös oma visionsa, jolla tutut perusteet saadaan sovitettua osaksi sopivan omanlaista kokemusta.
Elliotin tapauksessa sen erityislaatuinen piirre on pelin ottama lähestymistapa maailman tutkiskeluun. Elliotin miljöönä toimivassa fantastisessa Philabieldian maanosassa on nimittäin erittäin sujuvaa liikkua ympäriinsä ja siksi myös lähes vastustamatonta tavoitella tarinatavoitteiden ohella myös kaikkia matkan varrella eteen tupsahtavia ylimääräisiä löytöjä. Pikamatkustelu on esimerkiksi anteliaan vaivatonta, ja edistymisen kautta pelin karttamerkinnät paljastavat alati vain avoimemmin, mitä kaikkea maailmassa on jäänyt vielä missaamatta.
Vähän jopa yltäkylläiseen sujuvuuteen nojaava suunnittelu tarkoittaa totta kai, ettei Philabieldia jää missään vaiheessa muistelemaan samaan malliin kuin vaikkapa juuri Nintendon mestariteoksien ympäristöjä. Elliotin kehittäjät eivät ole silti sokeasti lähteneet trivialisoimaan maailmaansa. Philabieldian neljään eri aikakauteen jakautuvat vaihtelevat versiot täytyy jokainen ensin kartoittaa saataville pelaajan oma-aloitteisuuteen luottavan jalkapatikan voimin, joten vuorovaikuttaminen sen kanssa ei todellakaan jää olemattomiin. Vaikka maailman salat eivät missään vaiheessa ole myöskään erityisen monimutkaisten pulmien takana, on esimerkiksi luolastosuunnittelu juuri sen verran aktiivista kevyine tasohyppelyineen ja kiemuraisine käytävineen, että aarteiden ja tavotteiden saavuttamisessa on alati läsnä oma miellyttävä tekemisen meininki.
Hupia silti siitä kevyemmästä päästä?
Pää- ja sivutavoitteineen The Adventures of Elliot kertoo noin 20 pelitunnin mittaisen tarinan nimikkosankarinsa Elliotin maailmanpelastusmatkoista läpi Philabieldian historian. Muutamista ihan sympaattisista käänteistä huolimatta pelin juoni ei anna silti juuri kummempia syitä kiinnittää siihen erityisemmin huomiota, ja myös pelaaminen tapahtuu hyvin vastaavassa hengessä. Pelimaailman tapahtumien ja löytöjen perässä juokseminen miellyttää isosti juuri kepeydestä kumpuavalla lähestyttävyydellä. Se antaa mielelle juuri sopivasti virikkeitä ollakseen miellyttävän kepeää ajanvietettä, vaikka uhka tylsäksi käyvästä monotonisuudesta roikkuukin välillä ilmassa.
Se ei silti tarkoita, etteivätkö asiat voisi olla vähän myös mielenkiintoisemmin. Pelimaailman useista eri inkarnaatioista huolimatta kukin eri aikakausiversio Philabieldiasta on harmittavan samanalainen keskenään, jolloin aikakaudesta toiseen hyppely ei tarjoa ihan sellaista yllätyksellisyyttä ja vaihtelua kuin toivoisi. Peli on turhan innokas myös yliselittämään itseään pelaajalle, mikä näkyy niin hämmentävyyteen asti ilmaantuvina tutoriaalitekstilaatikkoina kuin tukihahmojen toiminnan lomassa tapahtuvana puheen määränä. Jälkimmäisen puolen erityisestä raastavuudesta kertoo jotain se, että sittemmin ilmaantuneella päivityksellä tukihahmot on sentään voinut hiljentää nyt kokonaan.
The Adventures of Elliot: The Millennium Talesin simppelin tarjonnan summaaminen lienee sopivaa tehdä arkisen suoraviivaisella ruokavertauksella. Sen kutsuminen roskaruoaksi ei ole silti esimerkiksi ihan oikein, sillä pelin keskitetty mittasuhde varmistaa, ettei kokemuksen läpikäynti uhkaa kehoa missään vaiheessa sitä lamaannuttavalla ähkyllä. Sen sijaan se muistuttaa enemmän einesateriaa. Elliotin nopea, näppärä ja ratkaisevilta osiltaan myös juuri sopivan maistuva luonne tarkoittaa, että peli on oikein oivallinen viihdepakkaus niinä hetkinä, kun ajan tai jaksaminen kaltaiset asiat eivät satu välttämättä venymään vaativampien kokemusten nauttimiseen.
Panu Saarenoja
2.8.2026
The Adventures of Elliot: The Millennium Tales
Kehittäjä: Square Enix, Claytechworks
Julkaisija: Square Enix
Alustat: PS5, XSX/S, NS, Win (testattu)
Julkaisupäivä: 18.6.2026
Lue Peliuutistoimiston arvosteluista lisää tästä.