ARVOSTELU | Cairn
// Vuorikiipeilypeli sinkauttaa itsensä suoraan tämän vuoden huippujulkaisujen joukkoon niin kädet hikoiluttavalla pelattavuudella kuin elämän ja luonnon juhlimisesta kumpuavalla seesteisyydellä.
Onko liian aikaista puhua vuoden parhaista peleistä?
Sanotaan se jo heti näin alkuun: Cairn on tällä hetkellä selkein ehdokas omaksi tämän vuoden suosikkipeliksini. Sen ote titteliin ei ole myöskään mitenkään heppoinen, sillä jotta asiaan voitaisiin odottaa minkäänlaista muutosta, saavat seuraavat kahdeksan kuukautta olla melkoisen järisyttävää yllätyksien juhlaa.
Cairn on totta kai itsekin ollut omalla tavallaan yllätys. Olin entuudestaan varovaisen utelias sen annista ranskalaiskehittäjä The Game Bakersin historian johdosta, sillä studion debyyttipeli Furi oli aikoinaan huomattavan vaikutelman itseeni tehnyt pomotaisteluvetoinen toimintapeli. Silti en osannut yhtään odottaa, miten vahvasti Cairn imaisi mukaansa olemalla samaan aikaan niin mekaanisesti valloittava kiipeilypeli kuin ihan vain vaikuttava tavassaan puhaltaa merkitystä ja tunnetta luonnovoimien kohtaamiseen.
Ei siis ihan mitä tahansa kiipeilyä?
Kiipeileminen on ollut pelinkehittäjiä ja pelaajia kiehtonut liikkumismenetelmä läpi vuosikymmenten, mutta sen ujuttaminen osaksi pelaamista joudutaan usein tekemään huomattavin kompromissein. Sujuvuuden nimissä kapuaminen on saatettu usein varsinkin trivialisoida niin, ettei se välttämättä muistuta käytännössä kauheasti oikeaa kiipeilyä. Kiipeilemisen mahdollisuuksia saatetaan joutua myös rajaamaan tiukasti, sillä vähänkään vapaampi liikkuminen vaarantaa helposti kenttäsuunnittelun eheyden.
Cairnia ei ole tehty ilman omia kompromissejaan, mutta rohkeuden, päättäväisyyden ja ihan vain hyvän suunnittelusilmän kautta siitä on kaavittu sekä viihdyttävä että oikeasti myös miellyttävän vakavasti otettava kiipeilypeli. Tämä välittyy heti tutoriaalissa, jossa perusmekaniikkoihin tutustutaan realistisia kiipeilyseiniä pitkin kavutessa. Selkeän ja oikeasta elämästä lainatun visuaalisen kielen avulla ne asettavat ajattelemaan jokaisen raajan yksittäistä asettelua ja näin myös kokonaisten kiipeilyreittien suunnittelua kovin maanläheisestä perspektiivistä tehden aluksi hitaalta vaikuttavasta etenemisestä aina oman pienen seikkailunsa.
Tätä tehostaa paljon vielä maltillinen tapa ilmaista hahmon väsymystä lähinnä äänähdyksillä ja tämän raajoissa ilmenevillä vapinoilla. Niiden kautta pelkästään jo hyvien ja varmojen kiipeilyasentojen tunnustelu on oma kokeilullinen haasteensa, joka pysäyttää vähän väliä varmoiltakin tuntuvat etenemishetket ja saa tarraamaan peliohjaimesta alitajuntaisesesti kiinni aivan kuin pelaaja itse olisi fyysisesti roikkumassa kyseisessä seinässä kiinni.
Ja tämä kaikki on todellakin vasta alkua. Kun harjoitteluun tarkoitetut kiipeilyseinät jäävät taakse, siintää edessä ilahduttavan vapauttavasti rakennettu vuorikiipeilymatka. Mistään avoimen maailman pelistä ei ole kyse, eli yhden pelikerran aikana kaikki pelaajat käyvät käytännössä läpi samat tietyssä järjestyksessä kohdattavat alueet. Niiden sisällä pelaajan vapaus valita oma polkunsa on kuitenkin läsnä. Tasanteilla ja erilaisilla maamerkeillä Cairn vihjailee erilaisista potentiaalisista suunnista, johon matkata, mutta etenemisreitin keksiminen on pelaajasta ja tämän omasta itsevarmuudesta kiinni.
Suorin reitti eteenpäin on harvoin myöskään se, jonka pelatessa haluaa ottaa. Osaltaan tämän varmistaa jo tyylikäs taidetyyli, joka kutsuu ihastelemaan jokaista yksityiskohtaa, jonka kehittäjät ovat peliinsä upottaneet. The Game Breakersin poppoo on muutenkin käyttänyt erityistä ajatusta miljöönsä taustoihin, sillä vähitellen vuoren varrella kohdattavat löydöt ja persoonat värittävät omaa kutkuttavaa kuvaa pelin maailmasta. Päähenkilö Aavan päättäväinen tapa ylläpitää vaarallista elämäntyyliään herättää sekin uteliaisuutta, sillä taustalla on heti selvästi muitakin tekijöitä kuin silkka seuraavan addrenaliiniryöpyn jahtaaminen.
Epäsuoralle tutkiskelulle löytyy silti ihan pelillisiäkin syitä. Kiipeily on periaatteessa rakennettu selviytymiskokemukseksi, sillä Aavan jaksamisesta täytyy pitää huolta niin lepäämisen kuin ravinnonkin osalta. Monet löydökset auttavat myös suoraan esimerkiksi vaarallisemmista nousuista selviytymisessä, joten silmä tulee pidettyä kovana kaikkien mahdollisten etujen hyödyntämiseksi.
Selviytymistä ei oteta onneksi turhan vakavasti, vaan paikoin jopa hyvällä huumorilla. Tätä kuvastaa muun muassa hölmö inventaariojärjestelmä, jossa repun sisältöä ei hallinnoida millään perinteisellä lokeroratkaisulla. Kaikki Aavan löydökset sullotaan läjässä tämän selässä kulkevaan rinkkaan, ja jos tila uhkaa loppua kesken, saattaa vielä yhdelle rusinarasialle löytää oman sopivan paikkansa ihan vain reppua turhautuneesti ravistelemalla.
Miten haaste tulee muuten ilmi?
The Game Bakers ei pelkää laittaa kiipeilijöitä tiukkoihin tilanteisiin varsinkaan loppumetreillä niin suorien kiipeilyhaasteiden kuin resurssien hallinnoinnin osalta. Kehittäjien suunnalta on tiedostettu kuitenkin, että Cairnin näyttävä maailma voi olla monille houkutteleva ihan myös sellaisenaan, miksi tarjolla on hyvät mahdollisuudet säätää varsinaista pelaamiskokemusta halutessaan rennompaan suuntaan.
Kovempia suorittajia varten tarjolla on kiipeilyä tarvittaessa toiseenkin ääripäähän kääntäviä optioita. Väittäisin kuitenkin Cairnin heikkouksien korostuvan sitä selkeämmin, mitä vaativammaksi kiipeily kääntyy. Ihan jo perusvaikeustasolla muutamat tiukimmista tilanteista aiheuttivat nimittäin ylimääräistä turhautumista kun Aavan vakaalta vaikuttaneet kiipeilyasennot eivät pelin oman simulaation mukaan aina satunnaisesti olleetkaan tarpeeksi pitämään hahmoa seinämässä kiinni. Tämä muutti kiipeilyä vähitellen juuri sen verran epävarmaksi toimeksi, että loppua kohden aloin olla vääristä syistä iloinen, että matka oli ohi.
Cairnin onnistumisten rinnalla muutamat turhautumiset ovat onneksi pieniä tekijöitä. Ihan jo viime aikoina yllättävän monipuoliseksi kasvaneessa vuorikiipeilypelien genressä se on kaikin puolin erityiseltä tuntuva teos, joka kykenee tarjoilemaan sykettä nostavaa pelattavuutta yltämällä samalla hengenvedolla myös kauniissa luonnonmaisemissa koettavaan seesteisyyden euforiaan. Sen läpäisy on videopelaamisen erityiset vahvuudet tehokkaasti käyttöönsä valjastava elämys, jollaista en tiennyt edes kaivanneeni elämääni.
Panu Saarenoja
19.4.2026
Cairn
Kehittäjä: The Game Bakers
Julkaisija: The Game Bakers
Alustat: PS5, Win (testattu)
Julkaisu: 29.1.2026
Lue Peliuutistoimiston arvosteluista lisää tästä.