ARVOSTELU | Demon Tides
// Pienen indiekehittäjän kunnianhimoisessa tasoloikkapelissä on kaikki ainekset johonkin erityiseen, mutta lukuisat hiomattomuudet tekevät sen rakastamisesta työlästä.
Mistäs tämä tupsahti?
Demon Tides on tuorein peli indiestudio Fabrazilta, joka on vähitellen rakentanut itselleen kulttimainetta niin 2D-tasoloikkapeli Slime-Sanilla kuin tyylikkyyteen ja ilmaisunvapauteen panostaneella 3D-loikinta Demon Turfilla. Studion kokemus genren parissa onkin jo poikinut sille tilaisuuden tehdä kokonaan uuden Bubsy-sarjan osan Atarille. Ennen kuin se saadaan kuitenkin pihalle myöhemmin tänä vuonna, on Demon Tides ilmestynyt jatkamaan studion itsenäistä taivalta siitä, mihin Turf jätti sen muutama vuosi sitten.
Miksi tähän kannattaa kiinnittää huomiota?
Vaikka pelatessa ei olisi edes tietoinen Demon Tidesin vajaasta kymmenhenkisestä ydintiimistä, on pelin kunnianhimoa hankalaa olla laittamatta merkille. Jo ruutukaappauksissa skarpit ja eloisat hahmomallit sekä värien käyttö viestivät lupaavasti niin taiteellisesta kuin teknisestä tietotaidosta. Nämäkin kaikki ovat vasta vain maistiainen siitä, mitä pelin kanssa on lähdetty tekemään.
Ihan pelkästään Demon Tidesin tapa lähestyä tasoloikintaa on omiaan herättämään intoa, jos hyppelypeleiltä on huomannut kaipaavansa viime aikoina enemmän yrittelijäisyyttä. Demon Turfin perinteitä jatkaen pelattavana sankarina nähdään taas demonityttö Beebz, jonka muodonmuutostaidot muodostavat astetta erityisemmän perustan kaikelle pelilliselle toiminnalle.
Esimerkiksi perinteisen tuplahypyn sijaan hyppynapin painaminen uudelleen ilmassa muuttaa hahmon lepakoksi, joka käyttäytyy eri tavoin riippuen tilanteesta, jossa nappia painettiin. Vaikka tasoloikkapeleille tutut lainalaisuudet ovat siis jossain määrin läsnä, perinteistä logiikkaa on haluttu lähteä muovaamaan nyt suuntaan, jossa pomppuhaasteisiin vastaaminen muistuttaa enemmän liikekombojen harkittua suorittamista kuin vuosikymmenestä toiseen jo todistettua tavanomaisinta tarkkuushyppelyä.
Muodonmuutostemppuilu on nimenomaan myös vasta lähtökohta Demon Tidesin toiminnalle. Läpi pelin Beebzin ohjaamista pääsee kustomoimaan oman maun mukaan pelimaailman jokaiseen kolkkaan jemmatuilla talismaneilla, joilla hahmon perusominaisuuksiin voidaan tuoda yllättävänkin laaja-alaisesti uusia erikoisuuksia. Mielenkiintoisesti niiden käyttö ei ole silti pakollista, vaan ne ovat varta vasten mukana, jotta kokemusta voisi säätää eniten juuri itseään miellyttävään muotoon. Vastaava henki on läsnä myös Beebzin visuaalisen ilmeen säätämisessä, sillä tämän värityksen ohella tarjolla on runsas määrä löydettäviä asusteita hahmolle puettavaksi. Pelimaailmaa sitäkin pääsee varsin vapaasti koristamaan vielä moninaisilla graffiteilla, joilla voi periaatteessa viestiäkin verkon ylitse muille pelaajille hieman Dark Souls -tyyliin.
Miten pelimaailma tukee tätä kaikkea?
Kaikkein kunnianhimoisin ja samalla innostavin osa Demon Tidesia löytyy sen kenttäsuunnittelun puolelta. Pelaajalle heitettävät loikkahaasteet ovat ensinnäkin ihastuttavan monipuolisia, sillä niiden tavoitteet vaihtelevat hyvää tahtia suoraviivaisesta estejuoksusta erilaisiin keräillyhaasteisiin, aika-ajoihin, pakojahteihin ja ihan jopa mysteerien selvittämiseen. Keskeisesti niiden pariin houkutellaan juuri myös kokeilullisuuden kautta. Pelaajalle ei aina heti siis toitoteta, mitä hänen on milläkin alueella tehtävä, vaan jokaiseen niihin tutustuminen on saatu omaksi hauskaksi arvoituksekseen.
Kaikkein parasta alueiden kokemisessa silti on, että niiden löytäminen ja tutkailu on onnistuttu rytmittämään samaan henkeen kuin Beebzin pelaajavapautta korostava muokattava kykyarsenaali. Demon Tidesin maailma on nimittäin avoin ja lähes saumaton siinä, miten sitä päästään tutkiskelemaan. Merellisen teeman myötä haravoitavissa ei ole toki yhtä suurta maa-aluetta vaan lukuisia mittavalle vesihyökkeelle sijoitettuja saaria. Tämä auttaa tekemään kustakin saaresta oman keskitetyn kenttäkokonaisuutensa, kun samalla avoin luonne vahvistaa, että niiden haasteita voi lähestyä välillä useistakin eri suunnista ja haluamassaan järjestyksessä.
Haukkasivatko kehittäjät silti liian suuren palan?
Niinkin huikea saavutus kuin Demon Tides onkin pienelle kehitystiimille, peliä pelatessa on yhä alituisesti selvää, että se on laitettu kasaan hyvin rajatuilla resursseilla. Yleinen asioiden hiomattomuus nostaa päätään toistuvasti, sillä vauhdikas hyppely töksähtelee toistuvasti esimerkiksi Beebzin liikehdintää häiritseviin ympäristöjen rosoisuuksiin tai ihan vain puhtaisiin taikapikseleihin. Pelin visuaalinen kieli on jäänyt ajoittain sekin sekavaksi, sillä aina välillä varsinkin pomotaisteluissa pelaajan on silkan yrityksen ja erehdyksen kautta otettava selvää, mitä tältä oikein odotetaan asioiden edistämiseksi. Toistuvasti huolenpitoa vaativa kamera tekee sekin ympäristöjen lukemisesta usein hankalampaa kuin sen pitäisi olla.
Jopa muutamien haasteiden kulkua ei olla mietitty täysin loppuun asti. Kohtasin pariinkin kertaan seikkailun varrella ajastettuja keräyshaasteita, joita ei ollut mahdollista keskeyttää saati aloittaa alusta mahdollisten hyppymokien sattuessa. Uusintayritys oli mahdollista vain, kun annettu aikaraja kului umpeen, eli luvassa oli tarpeeksi ratkaisevan virheen sattuessa pahimmillaan kymmenien sekuntien pituisia seisoskelusessioita.
Demon Tidesin pikkuvirheet johtavat tilanteeseen, jossa pelaaja ja peli päätyvät olemaan ikävän usein konfliktissa keskenään kehittäjien pelaajavapauteen tähtäävästä suunnittelufilosofiasta huolimatta. Ristiriita on tuskastuttava, sillä tätäkin arvostelua kirjoittaessani huomasin innostuvani taas asioista, joissa Demon Tides ideatasolla todella onnistuu. Sen pelaaminen ei valitettavasti tällä hetkellä vain ole hauskaa muuten kuin niissä onnekkaissa pätkissä, jolloin yleinen rosoisuus ei jatkuvasti satu ilmoittelemaan itsestään.
Panu Saarenoja
19.2.2026
Demon Tides
Kehittäjä: Fabraz
Julkaisija: Fabraz
Alustat: Win
Julkaisupäivä: 19.2.2026
Lue Peliuutistoimiston arvosteluista lisää tästä.
Panun peliuutistoimisto 