ARVOSTELU | Digimon Story Time Stranger
// Täysiverinen japanilaisrooliseikkailu vie mennessään monitasoisella hirviökeräilyllään ja ajoittain päräyttävällä taidesuunnallaan, kunhan epätasaisesta tarinankerronnasta pääsee vain yli.
Ei ihan miltä tahansa kehittäjältä?
Maineikkaisiin japanilaisiin multimediabrändeihin nojaavat pelit ovat jo pitkään olleet merkittävä kulmakivi julkaisija Bandai Namcon toiminnassa, mutta osa niistä on aina välillä selvästi erityisempiä kuin toiset.
Digimon Story Time Stranger lukeutuu tähän kategoriaan. Bandailla on totta kai ollut näppinsä mukana Digimonin kehityksessä aina sarjan synnyttäneistä virtuaalilemmikeistä lähtien, joten ei ole yllättävää, että panoksia on haluttu laittaa myös tuoreimpaan Digimon-teokseen. Time Strangerin kohdalla erikoisuus ei rajoitu silti vain sen astetta reilumpiin tuotantoarvoihin. Sen kehittäjäksi valikoitunut Media.Vision on nimittäin varsin inspiroitunut valinta tehtävään. Studio on ehtinyt toki näyttämään osaamistaan jo entuudestaan Digimon Story: Cyber Sleuth -sarjan osilla, mutta Time Strangerin myötä on yhä selvempää, että pelin takana on päästetty vapaaksi juurikin Wild Armsin ja Valkyria Chroniclesin kaltaisten konsoliroolipelien parissa myös vuosikymmeniä aiemmin työskennellyt taho.
Rehellisen huomionarvoista ropetusta siis?
Time Strangers on totta kai tehty ennen kaikkea Digimonin ystäviä silmällä pitäen. Jos sarjan kanssa on vähänkään historiaa, on tuttujen hirviöiden ja näiden monisuuntaisten evoluutiopolkujen kanssa vuorovaikuttamisessa välittömästi mukana oma nostalginen vetovoimansa. Oleellisesti peliin uppoutuminen ei vaadi silti minkäänlaista Digimon-kokemusta, vaan se on syystäkin toiminut jo monille uusille faneille myös porttina digitaalisten monsujen maailmaan.
Tässä vaiheessa on hyvä tarkentaa, että vaikka Digimonia verrataan lonkalta helposti ensimmäisenä Pokémoniin, on Time Strangersilla enemmän yhtäläisyyksiä Atlusin tekemien Shin Megami Tensei -pelien kanssa. Digimonien haaliminen ja voimistaminen tapahtuu osana varsin reippaita mittasuhteita ottavaa maailmanpelatustarinaa, jonka paikoin jopa katastrofaalisiksi äityvät tapahtumat eivät pelkästään vie läpi eri todellisuuksien vaan myös aikajanojen. Mukaan matkaan otettavat digimonit päätyvät olemaan myös nimenomaan pelaajan mukana kulkevia taistelutovereita, eivät väkivaltaan pakotettavia lemmikkejä.
Digimonien taisteluttaminen on muutenkin suoraa sukua nimenomaan perinteisimmille japanilaisille roolipeleille. Hirviöistä otetaan mittaa vuoropohjaisesti toimivilla ryhmätaisteluilla, jotka toimivat niin hahmonkehityksen ruokkijana kuin moninaisten luolastojen tutkimisen rytmittäjänä. Genren pelejä vähänkään pelanneille kaavassa ei ole mitään uutta, mutta sen rakentajana on häärännyt selkeästi asiansa tunteva kehittäjä. Ympäristöihin houkutellaan kiinnittämään huomiota niin alituisilla ja ennen kaikkea hyödyllisillä pienaarteilla kuin pelimaailman tutkimista kevyesti muuttavilla erilaisilla interaktiomahdollisuuksilla.
Osuuksien lopussa odottavat pomotaistelut on saatu nekin tuntumaan pelaamisen kannalta oikeasti merkittäviltä kohokohtahetkiltä. Kullekin niille ujutetut erikoismekaniikat tuovat taisteluihin sekä yllätyksellisyyttä että uhkaavuutta, mikä oikeasti ajaa miettimään oman hirviöarmeijan kyvykkyyttä ja kasvupotentiaalia pelitunnista toiseen.
Ei toki sillä, etteikö Time Strangersin tarjoamat puitteet hirviöiden keräilylle ja kasvattamiselle olisivat viehättäviä myös sellaisenaan. Tutut Digimon-perusteet ovat ensinnäkin läsnä siinä mielessä, että jo pelkällä yksittäisellä hirviöllä on useita kehittymismahdollisuuksia monilla eri evoluutio- ja tyyppitasoilla.
Uusia hirviöitä ja näiden kykyjä manipuloivia esineitä satelee myös sen verran tiuhaan hyödynnettäväksi, että pelaajaa vietellään alituisesti kokeilullisuuteen niin tehokkaan kuin ihan vain siistin taistelukokoonpanon rakentamiseksi. Tarina- ja sivutehtävistä myös päähenkilölle annettavat omat kykypisteet tehostavat nekin sen verran dramaattisesti hirviöiden kehitystä, että pelitapahtumia tulee rymisteltyä eteenpäin ihan pelkästään jo niiden keräämisen innoittamana.
Jopa viime vuoden pelien parhaimmistoa?
Onnistunut hirviötoiminta yhdistettynä pääasiallisesti eloisaan visuaaliseen ilmeeseen tekee Digimon Story Time Strangerista ehdottomasti valopilkun menneen vuoden pelien keskuudessa. Aivan maksimaalista tehoa sen ansioista ei saada silti irti, mikä paistaa kokonaiskokemuksen ajoittaisena verkkaisuutena.
Pääosin Time Strangersin heikkoudet kumpuavat pelin kerronnasta. Sen aika- ja todellisuusmatkailua sisällään pitävä tarina on sellaisenaan ihan viihdyttävä, mutta turhan usein sitä kuljetetaan eteenpäin juoksuttamalla pelaajaa ympäri pelialueita lukuisten mitäänsanomattomien keskustelupätkien perässä. Vähänkään järeämmällä leikkaamisella seikkailuun oltaisiin saatu mukaan heti paljon miellyttävämpi rytmitys, josta mutkikas tarinakin olisi todennäköisesti vain hyötynyt.
Jostain kumman syystä pelaaminen keskittyy ensimmäisen kymmenen tunnin aikana myös lähes yksinomaan harmaiden viemärialueiden koluamiseen. Tämä ei ole pelkästään tylsä tapa aloittaa matka Time Strangersin kanssa, vaan se tuntuu myös pelin taidetyylin rikolliselta hukkakäytöltä. Parhaimmillaan Media.Visionin luomus kun onnistuu herättämään jopa hypnoottisella tavalla henkiin digitaalisten hirviöiden erikoiset miljööt.
Omaa pientä harmitustaan herättää myös Time Strangersin vähän väliä villiksi käyvä valaistusteknologia, joka sekin on ajoittain avoimessa sodassa pelin taidetyylin kanssa. Konsoleilla pelin ruudunpäivitys on rajattu pyörimään myös 30 freimin sekuntivauhtia, vaikka peli tuntuu vain harvoin tekevän mitään oikeasti teknisesti kunnianhimoista. Mikään näistä piirteistä ei pilaa kokemusta, mutta kerronnallisten tahmeuksien kanssa painiessa niihin tapaa kiinnittää heti enemmän huomiota.
Aivan viime vuoden peliparhaimmistoon en siis Digimon Story Time Strangersia nostaisi. Sen tökkivästä kerronnasta ja muutamista teknisistä oikuista huolimatta Media.Visionin peli on silti jälleen yksi viihdyttävä osoitus Digimon-sarjan paikasta ihan modernienkin videopelien keskuudessa. Sen suurin onnistuminen piilee hirviökeräilyssä, joka ottaa itsensä juuri sopivan vakavasti tarjotakseen niin merkitykselliset mutta samalla hauskan vapaamuotoiset puitteet omien tiimikokoonpanojen rakentamiselle.
Panu Saarenoja
28.1.2026
Digimon Story Time Stranger
Kehittäjä: Media.Vision
Julkaisija: Bandai Namco
Alustat: PS5 (testattu), XSX/S, Win
Julkaisupäivä: 3.10.2025
Lue Peliuutistoimiston arvosteluista lisää tästä.
Panun peliuutistoimisto 