Panun peliuutistoimisto

ARVOSTELU | Pokémon Legends: Z-A

// Taskuhirviöiden keräily ja kouluttaminen saa taas uusia kokeellisempia puolia järjestyksessään toisella Legends-alisarjan osalla, joka raikkaaksi osoittautuneen edeltäjänsä jälkeen jää tosin harmittavan laimeaksi kaikessa, mitä sen kanssa yritetään tehdä.

Taas uudenlaista Pokémonia?

Pokémon Legends: Z-A on seuraaja tammikuussa 2022 ilmestyneelle Pokémon Legends: Arceukselle. Mikään suora jatko-osa se ei silti ole, sillä siinä missä Arceus otti taskuhirviöiden jahtaamiseen historiallisen, luonnonläheisen ja tutkimusvetoisen näkökulman, kertoo Z-A oman itsenäisen tarinansa modernissa ajassa, urbaanissa asetelmassa ja huomattavalla taistelupainotuksella. Tutuimpana asiana Z-A keskittyy pitämään yllä Arceuksen käynnistämää kokeilullisempaa Pokémon-linjaa käsittelemällä roolipelisarjan lukuisia perusteita tavoilla, jotka auttavat tuomaan uusia vivahteita taskuhirviöseikkailemiseen.

Millainen se on pelata?

Huomattava erikoisuus Pokémon Legends: Z-A:lle on heti sen tapahtumapaikka. Peli sijoittuu kokonaisuudessaan Pokémon X– ja Y-peleissä aiemmin nähtyyn Pariisin innoittamaan Lumiose Cityyn, joka on jo varhain melko lailla kokonaan pelaajan vapaasti vaellettavissa. 

Kaupungissa pyöriminen pitää sisällään jonkin verran tutkimusmatkailua, sillä tietyt kujat ja kattoalueet sekä niiden piilottamat aarteet harvinaisempine pokémoneineen vaativat jonkin verran huomiota löytyäkseen. Pelialueen itsensä tarkkailu ei ole nyt kuitenkaan missään nimessä se pääasia. Lumiose jakautuu periaatteessa useampaan kaupunginosaan, mutta ne ovat muutamista rakenteellisista eroistaan huolimatta silti vaivoin erotettavissa toisistaan. Pidemmän päälle kaupunki on itse asiassa jopa varsin tylsä katsoa, mutta kohtalaisena sivuvaikutuksena tämä avaa mahdollisuuden sysätä valokeilan muihin suuntiin.

Aiempaa kattavammin Pokémon Legends: Z-A päästääkin kokemaan taskuhirviöiden maailman nyt aiempaa arkisemmasta näkövinkkelistä. Tarinaa kuljetetaan eteenpäin hyvin tehtäväpohjaisesti, mikä on tarkoittanut, että lukuisten sivutehtävien kautta tarjolla on myös paljon silmäyksiä Pokémon-universumin tavanomaisempien asukkaiden elämään. Pienten bonuspalkkioiden rohkaisemana pelaajaa viedään näin muun muassa kahvittelemaan pokémonien kanssa, kummastelemaan paikallisten yrittäjien liikeideoita kuin vuorovaikuttamaan jopa yli-innokkaan virkavallan kanssa. Arkisempaan teemaan sopien oman hahmon kosmeettinen kustomointi on sekin saatu taas miellyttävän monipuoliseksi, mikä houkuttelee pyörimään kaupungilla ihan jo pelkästään shoppailun ilosta.

Kuten silti mainittu, varsinainen pelillinen anti pyörii nyt aina vain vahvemmin taistelemisen ympärillä. Pokémon-ottelut ovat olleet tietysti alusta alkaen pelisarjan ydinraaka-aine, mutta Z-A:n myötä ne kokevat huomattavan uudelleenkäsittelyn. Erityisintä on, että vanhan vuoropohjaisen järjestelmän pohjalta rakentamaan on lähdetty tällä kertaa reaaliaikaisesti toimiva kokonaisuus. Pelaamisen taustalla elävät edelleen kyllä monet vanhat perusteet, mutta oleellisesti pokémonit eivät enää hyökkäile nätisti toinen toisensa jälkeen, vaan näillä käytössä olevat hyökkäykset voi komentaa käyttöön heti, kunhan niiden jäähdytysmittari ei vain satu olemaan aktiivisena.

Kääntyminen reaaliaikaisuuden suuntaan tekee Z-A:sta aiempaa vauhdikkaamman pelata, miksi taistelutilanteiden käsittelyä on mietitty samalla uusiksi. Yksittäisiä yhteenottoja nähdään edelleen niin osana päätarinaa kuin sivutehtäviä, mutta yöaikaan Lumiosen kaduilla heräävät henkiin myös erityiset taisteluvyöhykkeet. Näissä ideana ei ole vain haastaa vastaan tulevia pokémon-kouluttajia, vaan piestä niitä useita vauhdilla peräjälkeen ja mielellään vieläpä hiippailun kautta tapahtuvien yllätyshyökkäysten kautta. Lumiosen kaduilla ja puistoissa vaeltavat villit pokémonit voivat nekin nyt iskeä joukolla suoraan niin pelaajan kuin pokémonien kimppuun, minkä pohjalta peliin onnistutaan luomaan myös muutama erityisempi pomokohtaaminenkin.

Tähänkö tulee se “mutta”?

Pokémon Legends: Z-A:n olemassaololle on nostettava hattua siitä, että Arceuksen tavoin Game Freak on sen myötä päässyt ja ennen kaikkea uskaltanut päästää irti taas kokeellisemman puolensa. Valitettavasti kokeellisuus ei johda automaattisesti aina hyviin tuloksiin, ja Z-A:n tapauksessa vikaa löytyy aikalailla sen jokaisesta osa-alueesta.

Aloitetaan ongelmien käsittely uudesta taistelumallista. On monellakin tapaa ymmärrettävää, miksi Pokémon-pelistä on haluttu tehdä reaaliaikainen. Vuoropohjaisuus ei ole monille välttämättä se ominaisin tapa vuorovaikuttaa videopelien kanssa, kun taas reaaliaikainen malli auttaa tuomaan pelaamisen itse asiassa jopa lähemmäksi Pokémon-piirrossarjoissa nähtyjä taisteluita. Animetyylisten kamppailujen fiilistelymahdollisuus onkin monille jopa se tärkein asia, jonka Pokémon-peli voi pelaajalleen tarjota!

Puhtaasti videopelinä katsottuna reaaliaikainen taistelumalli on Z-A:n tapauksessa lähinnä askel taaksepäin vanhaan verrattuna. Taktisia nyansseja on periaatteessa tarjolla, sillä eri hyökkäyksien suorittaminen saattaa tapahtua esimerkiksi vauhdikkaammin kuin toisten ja niiden aiheuttama vaikutus taistelutantereeseen voi tehdä myös vaihtelevin tavoin kiusaa viholliselle. Lähes vapaamuotoiseksi tehty hyökkäysten tykittäminen tarkoittaa kuitenkin, että oikeasti tehokkain tapa taistella on roiskia ilmoille mahdollisimman paljon vastustajan pokémonien heikkouksiin osuvia liikkeitä ja katsoa, ettei vihollinen pääse tekemään samaa sinulle. Paluun tekevät megaevoluutiot sekoittavat pakkaa hieman aina välillä, mutta niidenkin mukanaolo peittyy helposti hyökkäystohinan alle.

Taistelu toisensa jälkee äityy muistuttamaan siis lähinnä spämmäyskisaa, miksi on periaatteessa hyvä, että yksittäiset ottelut eivät välttämättä kestä minuuttiakaan. Suoraviivaiset taktiikat ja nopea tahti tarkoittaa vain, etteivät taistelut tarjoa juuri mitään virikkeitä aivoille. En väitä, että vuoropohjaisista pokémon-taisteluista kaikki olisivat olleet aina mielenkiintoisia, mutta jo rytmitykseltään vuoropohjaisuus on omiaan luomaan otteluihin edes välillä draamaa, yllätyksiä ja näin siis myös tunnelmaa, jotka kaikki loistavat tyystin poissaolollaan Z-A:ssa.

Pelin tilanne ei tosiaan parane edes taistelujen ulkopuolella. Villien pokémonien tarkkailuun houkutelleen Arceuksen jälkeen Z-A:n tarjoama taskuhirviöiden pyydystäminen jää unettavan laimeaksi. Yksi syy tähän on Lumiosen tylsä rakenne. Se keskittää pyydystyspuuhat pääasiallisesti pikkuruisille puistoalueille, jotka muistuttavat enemmän glorifioituja turkistarhoja kuin minkäänlaisia luonnollisia saati kiinnostavia virkistyskohteita. Villien pokémonien kanssa tapahtuvat vuorovaikutukset on nekin typistetty Arceuksesta poiketen vain taisteluun ja poképallojen heittelyyn, miksi hirviöitä tulee katsottua taas lähinnä työkaluina pelimaailmaa asuttavien elävien olentojen sijaan.

Yleinen hengettömyys vaanii muitakin Lumiosessa tehtäviä asioita. Niin hauska idea kuin arkisemman näkökulman ottaminen Pokémon-maailmaan onkin, ei tätä tueta oikeasti mielenkiintoisilla aktiviteeteilla. Sivu- ja päätehtävistä monet ratkeavat suoraviivaisilla taisteluilla tai tavaratoimituksilla, kun vain muutama niistä oikeasti houkuttelevat kiinnittämään huomiota Lumiosen erikoisuuksiin. Kaupungissa liikkuminen ei muutenkaan ole kauhean jännittävää. Silloin tällöin suoraviivaisen kävelyn lomassa tarjolla on muutamia tasoloikkamaisia kiipeilyhaasteita. Nekin tuntuvat kuitenkin jälkikäteen tehdyiltä hätäisiltä vastauksilta sille, miten aneemiseksi Pokémon-Pariisissa oleminen on jäänyt.

Onko tämä jopa huonoa Pokémonia?

Pohjarakenteiltaan Pokémon Legends: Z-A on oikeasti toimiva peli ja välillä jopa miellyttävän sujuva sellainen pelata. Muutamat Arceuksessa nähdyt oivallukset, kuten omien pokémon-tiimien vaivaton hallinnointi, on onnistuttu muun muassa melkein säilyttämään, joskaan ei ilman edellispelin jo ratkaisemia ongelmia. Netin yli tehtävä taskuhirviöiden vaihtaminen on tuotu Z-A:n myötä nyt esimerkiksi osaksi Legends-alisarjaa, minkä yhteydessä Game Freak on palauttanut tiettyjen pokémonien evoluutiovaatimukseksi sen, että ne täytyy antaa edes väliaikaisesti toisen pelaajan huostaan. Arceuksessa tämä kaikki kikkailu ohitettiin täysin erityisesineillä, joten Z-A:n pakottama vuorovaikutus muiden pelaajien kanssa näyttää jälleen yhdessä ensisijaisesti yksinpeliksi kehitetyssä seikkailussa lähinnä ilkeältä. 

Nihkein Pokémon: Legends: Z-A:n puoli on kuitenkin se, miten tylsäksi ja mitäänsanomattomaksi se on pelinä jäänyt. Game Freakin pyrkimys esitellä pokémonien taisteluttamiseen uuden aktiivisemman puolen epäonnistuu aikalailla täysin, eikä tätä onnistuta paikkaamaan millään muullakaan osa-alueella. Lumiose City on pelialueena tylsä ja niin ovat myös sen asukkaat. Pokémonien jahtaamisessa on tässäkin muodossa edelleen ehdottomasti oma viehätyksensä, mutta kun Arceus onnistui vain muutama vuosi sitten toimimaan nimenomaan piristysruiskeena koko pelisarjalle, muistuttaa Z-A sen rinnalle enemmän unilääkettä.

Panu Saarenoja
21.11.2025

Pokémon Legends: Z-A
Kehittäjä: Game Freak
Julkaisija: Nintendo
Alustat: NS, NS2 (testattu)
Julkaisupäivä: 16.10.2025

Lue Peliuutistoimiston arvosteluista lisää tästä.