ARVOSTELU | Baby Steps
// QWOP- ja Getting Over It -kehittäjän uusin peli hurmaa aluksi hölmöydellään, mutta kääntyy sitten katsomaan pelaajaansa syvälle silmiin ja muistuttaa, ettei kukaan meistä ole maailmassa yksin.
Mitä täällä oikein tapahtuu?
Baby Steps on uusin teos raivostuttavan haastavista liikkumispeleistä tunnetulta Bennett Foddylta sekä hänen kanssaan apinapakopeli Ape Outin myös luoneilta Gabe Cuzzillolta ja Maxi Bochilta. Uutukainen on hengeltään seuraaja nimenomaan Foddyn tunnetuimmille töille, sillä se haastaa pelaajan ohjaamaan jälleen yhtä epätavanomaisesti liikkuvaa pelihahmoa ja saattamaan tämä läpi moninaisten esteiden. Heti julkaisussaan se onkin saanut osakseen jo suosiota jälleen yhtenä Twitch-striimaajien piinaajana. Samaan aikaan on kuitenkin selvää, että pelinä se on nyt selvästi aiempaa lähestyttävämpi tapaus, eikä pelkästään vain laajempaa yleisöä kosiskellakseen, vaan oikeasti kaikilta puolin kiinnostavamman kokemuksen tarjotakseen.
Mutta ihan oikeasti, mitä täällä tapahtuu?
Monia pelejä tykätään enemmän tai vähemmän irvaillen kutsua kävelysimulaattoreiksi, mutta Baby Steps on sitä varsin kirjaimellisesti. Päähenkilö Natea ei ohjata todellakaan kuin mitä tahansa muuta pelihahmoa, vaan hänen liikuttamisensa perustuu tämän kummankin jalan yksittäiseen hallitsemiseen liipaisimien ja ohjaintattien varassa. Mitään ihan QWOPin kaltaista kaoottista nysväystä ei ole luvassa, mutta yksityiskohtainen ohjausmalli tarkoittaa, että jokainen Natella otettu askel tapaa vaatia enemmän huomiota kuin tavanomaisissa 3D-peleissä. Alkuun Nate lentääkin kontrolleihin totuttelevan pelaajan käsissä rähmälleen koomisesti harva se hetki. Vielä siinäkin vaiheessa, kun hahmon ohjaaminen alkaa muuttua luonnollisemmaksi, ovat vahinkokompastumiset yhä sen verran arkipäivää, että viattomiltakin näyttävät kävelyreitit eskaloituvat helposti dramaattisiksi pelihetkiksi.
Baby Stepsin ensimmäisiä suuria ansioita onkin heti se, miten merkitykselliseltä se saa kävelemisen kaltaisen pikkuasian tuntumaan taas videopelimuodossa. Kun jokaisen askeleen ottamiselle annetaan erityistä painoa, tuo se merkitystä myös pelimaailman kullekin kivelle ja kuopalle. Lisää erityisyyttä maailmaan saadaan vielä oivallisella ympäristösuunnittelulla, sillä alueelta toiselle rämpiminen kiikuttaa jatkuvasti eteen erilaisia tilanteita, jotka asettavat kävelytaitojen hallitsemisen alati vaihtelevaan valoon. Edetessä vastaan tuleville erilaisille maisemille ja maamerkeillekin saadaan luotua merkitystä sillä, että vaikka selvää etenemisreittiä ei ole aina tarjolla, löytyy monen kulman ja nyppylän takaa usein vähintään jotain erikoista löydettävää. Baby Stepsin pelaaminen jäljitteleekin näin oikean maailman patikoimisesta ilmenevää iloa tavalla, jollaista en muista kokeneeni videopelissä aiemmin.
Ja miten tämä kaikki siis tapahtuu?
Hämmentävästi toinen Baby Stepsin suurimmista onnistumisista on sen tarinankerronta. Juoni vaikuttaisi alkuun olevan olemassa lisätäkseen vain pöhköä persoonallisuutta muuten kuivaan peli-ideaan, missä se onnistuu toki myös tehokkaasti. Nate ei ole mikä tahansa kömpelö kävelijä, vaan vanhempiensa kellarissa One Piecea päivästä toiseen bingettävä 35-vuotias tyhjäntoimittaja, joka nyt vain sattuu lennähtämään kotisohvaltaan toiseen maailmaan ilman sen kummempaa selitystä. Siellä häntä odottavat niin paikallisten kuin muidenkin hänen kaltaisten vierailijoiden kanssa tapahtuvat kohtaamiset, jotka olisivat jo itsessään erikoisia, mutta ne käyvät aina vain hämmentävimmiksi Naten kokeman musertavan sosiaalisen ahdistuksen johdosta. Tämä kaikki esitetään vielä välipätkin, jotka on toteutettu sen verran luonnollisesti ilmaistulla kaoottisuudella, että meininkiä on hankala seurata hymähtämättä.
Baby Stepsin tarinallinen kunnianhimo ei jää silti tähän. Naten luuserimaista olemusta ei ole kirjoitettu mukaan vain vitsiksi, vaan useammallakin tavalla samaistuttavaksi piirteeksi. Koomisen absurdi yleishenki säilyy pääasiallisesti mukana koko pelin. Mitä enemmän tapahtumien taustalla alkaa kuitenkin välittyä merkkejä sekä maskuliinisen hyväksynnän tavoittelun aiheuttamista traumoista että elämiseen yleisesti kuuluvista arvista, sitä terävämmin peli tuntuu tuijottavan pelaajaa suoraan sieluun kaiken höperyyden lomassa. Se luo tapahtumien kulun taustalle kutkuttavan levottomuuden, joka onnistutaan saattamaan lopulta myös luontevaan päätepisteeseen.
Yksi tapa asettaa pelaaja Naten ahdistuneen pään sisälle heijastuu kiehtovasti suoraan ihan pelaamiseen asti. Naten jatkuvat romuttuneesta itsetunnosta kumpuavat hätäiset päätökset ovat toistuvasti perimmäinen syy sille, miksi Baby Stepsissä kaikkialle täytyy kävellä nimenomaan ilman minkäänlaisia apuja. Sivustakatsojana tämä ilmenee oletuksena tietysti humoristisena perusteluna matkanteon hölmölle asetelmalle. Mutta sitten vastaavia päätöksiä aletaankin ojentaa suoraan pelaajan itsensä harteille.
Matkan varrella vastaan tulee vähän väliä vapaaehtoisia haasteita, jotka on selvästi tehty koettelemaan pelaajan kykyjä hallita pelin erityislaatuista ohjausmallia. Ne eivät edistä sellaisenaan varsinaista seikkailua, ja peli saattaa moneen otteeseen jopa todeta suoraan, ettei urakka ole sen arvoista; matkaa kannattaa vain jatkaa ilman asiaa sen kummemmin ajattelematta. Mutta usein tämä tietenkin saa aikaan täysin päinvastaisen reaktion. Mitä peli yrittää piilotella minulta sanoessaan jotain tällaista? Vähätteleekö se peräti taitojani tällaisia heittoja tehdessään!?
Ja näin Naten ohella pelaajan oma itsetunto saadaan sekin suurennuslasin alle. Olenko todellakin valmis luovuttamaan vasta kahdennenkymmenennen epäonnistumisen jälkeen? Vai olisiko se kypsempi liike sittenkin vain kohauttaa tilanteella olkiaan ja jatkaa muiden löytöjen pariin?
Kuka oikeasti on kontrollissa tekemisistäni?
Kuinka tuskaista taivaltaminen kokonaisuutena on?
Baby Steps on ehdottomasti peli, jonka kanssa täytyy valmistautua turhautumaan ainakin jonkin verran. Ohjausmalli yhdessä hyvin fysiikkavetoisen tasapainoilun kanssa on varta vasten luotu poikimaan epäonnistumisia. Foddyn pahamaineisempiin teoksiin verrattuna Baby Stepsistä on tehty kuitenkin tällä kertaa peli, joka on tarkoitettu muidenkin kuin vain omistautuneiden sekopäiden läpäistäväksi. Yllättävän puhuttelevan tarinapuolen ohella tämä näkyy varsin avoimessa tavassa lähestyä haasteita. Monesti etenemistä ei sidota vain yhden tietyn kävelykoitoksen taakse, vaan tutkiskelun ilo on yllättävänkin usein se paras keino löytää tiensä uusille alueille. Muutamia hankalampia tilanteita joutuu kyllä selättämään lopputekstit ansaitakseen, mutta se musertavin kama on säästetty suosiolla ihmisille, jotka ovat varta vasten valmiita hakeutumaan sen luokse.
Nokankoputtamisen aiheita Baby Stepista ilmenee eniten sen fysiikkapainotteisuudessa. Naten jatkuva kompastelu ja mäkiä pitkin vieriminen ovat oleellinen osa kokemusta, mutta hahmon kropan vuorovaikutus pelimaailman kanssa osaa aina välillä olla myös vähän arvaamattomampaa sorttia. Ison osan ajasta tämä johtaa kyllä pelin koomiseen luonteeseen sopiviin ekstratöppäyksiin, mutta vaativimmissa tilanteissa tapahtuessaan ne voivat osoittautua myös tuskallisiksi. Kiipeilyvetoisemmissa osuuksissa peli kun ei kaihda usuttaa pelaajaa kapuamaan välillä vähän pidempiäkin kaistaleita uudelleen, jolloin kaikenlaisilta epävakauksilta toivoisi voivansa välttyä kokonaan.
Kevyeen kärsimykseen varautuneille Baby Steps jättää kuitenkin hyvin unohtumattoman vaikutuksen. Sen kyky tarjota hetki toisensa jälkeen niin rauhoittavia patikointikokemuksia, kuumottavia kiipeilytilanteita kuin harkitun absurdeja huumorihetkiä on itsessään jo huomattava saavutus. Samaan aikaan kehittäjien halu tehdä ihan vain jotain erilaista videopelikävelyn suhteen on itsessäänkin jo arvokasta. Monet pelit taipuvat tuntumaan tänä päivänä todella samanlaisilta keskenään, sillä niiltä on ihan jo alitajuisesti tottuttu odottamaan hyvin tietynlaisten lainalaisuuksien seuraamista. Baby Stepsin tapa rikkoa kaavaa tekee siitä aina vain piristävämmän pelikokemuksen, joka toivottavasti innoittaa alalla vielä laajempaankin leikkimielisyyteen pelaamisperusteiden saralla.
Panu Saarenoja
3.10.2025
Baby Steps
Kehittäjä: Gabe Cuzzillo, Maxi Boch, Bennett Foddy
Julkaisija: Devolver Digital
Alustat: PS5, Win (testattu)
Julkaisupäivä: 23.9.2025
Lue Peliuutistoimiston arvosteluista lisää tästä.
Panun peliuutistoimisto 