Panun peliuutistoimisto

ARVOSTELU | Cronos: The New Dawn

// Tutusta muotista valettu selviytymiskauhupeli ei kiikuta ihmeteltäväksi kauheasti uusia temppuja, mutta se jää mieleen viihdyttävästi esitetyllä tieteistarinallaan.

Parhaiden jalanjäljissä?

Alkuperäinen Resident Evil 4 oli aikoinaan niin uskomattoman hyvä peli, etten vieläkään pysty luettelemaan montaa muuta tekelettä, jotka vastaisivat täysin sen erityisyyttä. Ei ollut ihme, että pelin alustamalla polulla kulkivat sittemmin myös niin Dead Spacen kaltaiset myöhemmät menestyjät kuin jopa Capcomin omat Resident Evil -uusioversiot. 

Tuoreimpana tulokkaana samalle polulle on päätynyt puolalaisstudio Bloober Team, joka on seurannut vuosi sitten kiitosta kerännyttä Silent Hill 2 -uusiotulkintaansa tieteiskauhupeli Cronos: The New Dawnilla. Vaikka Blooberilla on ollut käsissään taas siis täysin studion omassa hallinnassa oleva alkuperäisteos, käy pelistä heti selväksi, että sen innoittajana ovat toimineet takavuosien toiminnalliset kauhumenestyjät. Raskaasti tömistelevällä futuristisella päähenkilöllään, sydänkäyränä visualisoidulla elinvoimamittarillaan ja rajallisten resurssien jahtaamisessa avustavilla pulttisaksillaan pelin työnimi suunnitteluvaiheessa olisi yhtä hyvin voinut olla “Resident Space”.

Mutta toimiiko konsepti?

Bloober Teamilla on hyvä peruskäsitys siitä, mikä saa toiminnallisen kauhun onnistumaan pelillisesti. Hahmon läheltä intiimisti olan yli kuvattu selviytyminen ei koostu silkasta räiskeestä alusta loppuun, vaan yhteenotosta toiseen liikutaan usein rauhallista tahtia koluten tarkkaan tiiviisti rakennettujen mutta ajoittain haarautuvien pelialueiden nurkkia kallisarvoisten ammusten ja lisävarusteiden löytämiseksi. Samalla huomiota tulee luonnostaan kiinnitettyä tietysti ympäristöjen yksityiskohtiin auttaen niiden kauheuksia kuin rakenteellisia etujakin nousemaan esille. 

Taistelutilanteissa pelaajalle luodaan painetta klassisilla tavoilla. Todella rajallinen ammusmäärä tarkoittaa, että jokainen hukattu laukaus tuntuu aina pahalta, jolloin jokaiseen liipaisimen painallukseen haluaa aina tosissaan keskittyä. Samaan aikaan käyttöön ei anneta esimerkiksi minkäänlaista väistöliikettä, vaan vahingon välttely perustuu yksinkertaisesti pelihahmon harkittuun liikutteluun pelialueilla. Tämä tapaa usein käydä tietysti paniikinomaiseksi ravaamiseksi, sillä harvemmin vastaan osuu vain yhtä vihollista, ja joskus uhat lähestyvät useasta suunnasta kerralla.

Tämä kaikki on totta kai todella tuttua esimerkiksi Resident Evil 2:n ja Dead Spacen uusioversioita pelanneille. Cronosia tutkaillessa peliä onkin melko lailla mahdotonta olla vertailematta sen innoittajiin, joiden rinnalla se valitettavasti myös kalpenee monella alalla. Varsinainen pelattavuus on periaatteessa kunnossa ja se tasapainoilee hyvin sujuvuuden sekä inhimillisten rajojen hallitsemisen välillä. Esimerkiksi kenttäsuunnittelu ei koskaan nouse silti yhtä mielenkiintoiselle ja monipuoliselle tasolle kuin mihin varsinkin Capcomin mestarisuunnittelut pystyvät, vaikka mukana nähdäänkin välillä vähän lennokkaampiakin osuuksia. Vastaan asettuvat viholliset eivät tee myöskään kummempaa vaikutusta, sillä ne tapaavat olla varsin persoonattomia lihamöykkyjä, jotka reagoivat vaivoin saamiinsa osumiin.

Voiko toiminnalta odottaa jotain omaa?

Cronosilla on sentään muutamia erikoisempiakin ideoita hihassaan. Näistä huomattavin on vihollisten taipumus yhdistyä kuolleiden tovereidensa kanssa ja muuttua näin aina vain voimakkaammiksi versioiksi itsestään. Tämä tuo mukanaan hauskan mutkan vihollislaumojen hallintaan, sillä hirviöiden pelkkä tappaminen ei tarkoita, että nämä ovat heti täysin poissa laskuista. Ruumiita on mahdollista polttaa, jotta elossa olevat hirviöt eivät pääse näihin käsiksi, mutta tämä vaatii usein rajallisesti taskuun sujahtavien tulipatruunojen käyttöä. Polttopuuhiinkaan ei kannata ryhtyä siis ajattelematta, sillä niiden tuhlaus voi ajaa pelaajan aina vain pahempaan tilanteeseen myöhemmin.

Ampumiseen saadaan siihenkin hieman omaa otetta kunkin käytössä olevan aseen vaihtoehtoisella ampumistilalla. Kauhumatkan edetessä käyttöön kertyy niin pistoolia, haulikkoa kuin kivääriäkin, jotka toimivat oletustilassa kuin missä tahansa muussakin videopelissä. Koska aseet eivät pure vihollisiin sellaisinaan kuitenkaan tavattoman hyvin, tulee niissä ensisijaisesti hyödennettyä nimenomaan niiden vaihtoehtoista ampumatilaa. Tämä aktivoidaan pitämällä liipaisinta pohjassa, jolloin esimerkiksi pistooli ja haulikko avaavat käyttöön hitaamman mutta voimakkaamman laukauksen, kun taas kivääristä irti saadaan vihollisiin hakeutuvia mutta myös verkkaisemmin toimivia miniohjuksia. Näiden käyttö lisää toimintaan siis myös omanlaistaan painetta, sillä vaihtoehtoiseen tilaan tukeutuminen altistaa huonosti ajoitettuna helposti vihollishyökkäyksille.

Entä sitten se kauhuasetelma?

Cronos: The New Dawnin mieleenjäävin puoli on yllättäen sen kerronnallinen anti. Pelin tarina yliluonnollisen maailmanlopun kokenutta Puolaa tutkivasta mystisestä aika-astronautista ei sellaisenaan jää historiaan mitenkään erityisenä tieteisseikkailuna, mutta se onnistutaan esittämään todella viihdyttävästi. Blooberilla on erityisesti tajuttu, että asioiden liiallinen selittäminen tapaa lähinnä vain vesittää asetelman kuin asetelman. Pelaaja uskalletaan jättää hengittämään pelimaailman sekä sen hahmojen erikoisuuksia omien arvailujen varassa. Mielikuvitusta ruokitaan tasaisesti vielä erilaisin pelitilannetta muovaavien kääntein, joista osa ovat lennokkaampia ja osa jopa kiehtovan maanläheisiä historiallisuudessaan. 

Kasvottomasta ja robottimaisen jylhästä päähenkilöstä kaavitaan tällä tavoin varsinkin yllättävän hauska keskiöhahmo. Tämä persoonallisuutta päästään tapahtumien lomassa jopa kevyesti ohjaamaan pelaajan haluamaan suuntaan dialogivalinnoin, joiden merkitys – tai merkitsemättömyys – jätetään tarkoituksella sekin epäselväksi.

Vaikka kyseessä on pohjimmiltaan pelaajan ahdistamiseen tähtäävä kauhuseikkailu, välittyy Cronos: The New Dawnista koko ajan kehittäjien into omaa luomustaan kohtaan. Se ei ole pelillisesti missään nimessä parasta, mitä markkinoilla on tarjota. Samaan aikaan sen jäljittelevimmätkin puolet on toteuttu kuitenkin sen verran toimivasti, että hauskasti kerrotun kauhumatkan kyydissä pysyy mielellään loppuun asti – ja ehkä jopa vähän pidempäänkin.

Panu Saarenoja

Cronos: The New Dawn
Kehittäjä/Julkaisija: Bloober Team
Alustat: PS5, XSX/S, NS2, Win (testattu)
Julkaisupäivä: 5.9.2025

Lue Peliuutistoimiston arvosteluista lisää tästä.