ARVOSTELU | Shinobi: Art of Vengeance
// Itsevarmalla otteella tehty Sega-ninjailun uusi tuleminen on ilo silmälle ja ihastuttavan miellyttävä pelata.
Ninjojen ninja?
Tästä vuodesta on sattuman kautta muodostunut erittäin kilpailullinen ninjapelien suhteen. Jo tähän mennessä tätä osastoa ovat edustaneet omalla tyylillään niin Assassin’s Creed Shadows kuin jopa kaksi Ninja Gaiden -julkaisua, ja lisää on tulevienkin kuukausien aikana luvassa peräti vielä yhden kokonaan uuden Ninja Gaidenin ja jossain määrin varmasti myös Ghost of Yotein merkeissä.
Näin loppukesästä joukkoon on ehtinyt liittyä myös Shinobi: Art of Vengeance. Streets of Rage 4:ää aiemmin tekemässä olleen Lizardcuben peli on budjetillisesti uusien ninjateosten joukossa selvästi siitä maltillisemmasta päästä, vaikka taustalla häärääkin tällä kertaa Sega itse tuki- ja julkaisija-asemassa. Tiiviin skaalan ei kannata antaa silti hämätä, sillä tuoreiden ninjapelien joukossa pitkäikäisen Shinobi-sarjan uusin osa on tehty todella esimerkillisesti tavalla, joka ei pelkästään nosta sitä tämän hetken parhaimpien ninjateosten vaan yleisesti myös vuoden viihdyttävimpien pelien joukkoon.
Missä määrin uutta ja vanhaa?
80-luvun kolikkopelihalleissa alkunsa saanut Shinobi-sarja on ottanut muutamia erilaisia muotoja menneen lähes 40 vuoden aikana, mutta Art of Vengeance palauttaa sen taas lähelle juuriaan sivulta kuvattuna toimintatasoloikkana. Vanhasta suoraviivaisemmasta arcade-tyylin ninjailusta on liikuttu selvästi silti myös eteenpäin monipuolistamalla niin taistelemista kuin kenttäsuunnittelua.
Eteneminen tapahtuu edelleen toisistaan erillisiä kenttiä yksitellen läpäisten, mutta niiden suunnittelussa on panostettu nyt samalla vapaaehtoisten haasteiden ja aarteiden löytöön. Vaikutteita on selvästi otettu metroidvania-tyylin peleistä aina sitä myöten, että sankari Joe Musashi haalii haltuunsa jatkuvasti uusia pomppimismahdollisuuksia avaavia varusteita ja kykyjä. Vanhoihin, parhaimmillaan useampaankin suuntaan risteäviin kenttiin on näin ollen syytä palata myöhemminkin, jos kaiken mahdollisen haluaa kerätä ja kokea.
Art of Vengeancea rakennettaessa kehittäjät ovat poimineet metroidvania-mallista nimenomaan kuitenkin vain otoksia. Pelistä ei ole tarkoitettu seuraavaa Symphony of the Nightia saati Hollow Knightia, vaan juurikin moderniin maailmaan sujuvasti sujahtava Shinobi-peli. Tiivis ja nimenomaan yksittäisiin kenttäkokonaisuuksiin painottuva suunnittelu on tarkoituksella yhä kaiken keskiössä. Vaihtoehtoiset ja ajoittain liikkumissuunnan osalta vaihtelevat reitit toimivat hyvänä piristeenä ja vaihteluna ninjailun yhteyteen. Näiden käyttäminen kuitenkin osana toisistaan erillisiä kenttiä siivoaa turhan harhailun ympäristösuunnittelusta tehokkaasti pois ja antaa ninjaliikehdinnän hallinnnalle sen ansaitseman huomion.
Joe Musashin temppuilu ei loista ensisijaisesti nyt edes vain tasoloikinnan puolella, sillä taistelemisesta on siitäkin tehty aina vain näkyvämpää ja teknisempää. Alkuperäisistä peleistä tuttu kunai-tikarien viskominen on yhä periaatteessa läsnä, mutta pääasiallisesti vihollisia kaadetaan nyt tyylikkäiden ja tyydyttävien hyökkäysketjujen voimin. Kaksiulotteisesta tyylistä huolimatta kamppailu tuo kiinnostavasti mieleen Devil May Cryn kaltaiset pelit, sillä jo pelkkä vihollisten vaihteleva retuuttaminen alati kasvavalla taitotarjonnalla tuottaa paljon iloa. Tähän kannustetaan hyvin vielä muutamilla erikoisuuksilla, kuten viholliskilvillä, ympäristövaaroilla ja vastustajien nopean pieksemisen mahdollistavilla teloitusmittareilla. Kehittäjät ovat malttaneet käyttää näitä ideoita tasapainoisesti nimenomaan myös hauskanpitoa ja luovuutta alleviivaavina työkaluina, sillä minkäänlaista tuskallista puurtamista ei varsinaisesti vaadita lopputekstien saavuttamiseen.
Maltillisen skaalan hyvät ja huonot puolet?
Shinobi: Art of Vengeance on esimerkillinen näyte pelistä, joka keskittyy olennaiseen. Sen kehityksessä käytössä olleet maltilliset resurssit tulevat ajoittain ilmi muun muassa vähäenergisinä välipätkinä ja hajanaisina hiomattomuuksina tilanteissa, joissa pelaaja saattaa yrittää venyttää pelin mekaniikkoja aivan äärimmilleen. Samaan aikaan juuri sopivan tiiviinä pidetty kenttäsuunnittelu varmistaa kuitenkin, ettei ninjahyppeily pääse rönsyilemään ja että näyttävä taidetyyli saadaan sopivasti sidottua tukemaan Joe Musashin viimeisintä kostomatkaa. Käytännössä Lizardcube ei siis tee pelillään juuri mitään ennennäkemätöntä muttei ylimääräistäkään, vaan keskittyy varta vasten tarjoilemaan juuri sitä, minkä se parhaiten taitaa.
Panu Saarenoja
Shinobi: Art of Vengeance
Kehittäjä: Lizardcube, Sega
Julkaisija: Sega
Alustat: PS5, PS4, XSX/S, XOne, NS, Win (testattu)
Julkaisupäivä: 29.8.2025
Lue Peliuutistoimiston arvosteluista lisää tästä.
Panun peliuutistoimisto 