ARVOSTELU | Donkey Kong Bananza
// Nintendon luova hulluus jatkaa kukkimistaan tuhovoimaisessa tasoloikkaseikkailussa, joka sinkauttaa ikonisen videopeligorillan pitkästä aikaa taas lähemmäksi Super Marion tähtiasemaa.
Oikeasti taas merkittävä Donkey Kong -seikkailu?
Kolikkopeli Donkey Kong jätti usealla tavalla lähtemättömän vaikutuksen niin Nintendon kuin koko pelialankin historiaan, kun se tupsahti maailmaan kesällä 1981. Pelin pääpahikseen vielä tuolloin viitanneella nimellä on sittemmin tehty monia asioita – erityisesti apinateemaisia tasoloikintoja – mutta vääjäämättä vuosien saatossa sen maine on jäänyt toissijaiseksi Nintendon muiden sarjojen rinnalla. Isoimpien Donkey Kong -pelien kehitys ei ole viime vuosikymmeninä tapahtunut edes Japanissa, vaan vastuu on heitetty toistuvasti länsimaisille kehittäjille.
Donkey Kong Bananza palauttaa Donkey Kong -loikinnat kolmiulotteisiin loikka-asetelmiin ensimmäistä kertaa sitten brittistudio Raren työstämän Donkey Kong 64:n. Asialla on laitettu vieläpä Nintendon sisäinen japanilaistiimi täynnä Super Mario Odysseyn parissa työskennelleitä ansioituneita konkareita. Uudessa seikkailussa onkin toistuvasti havaittavissa monenlaista perimää vanhojen kolmiulotteisten Mario-seikkailujen kanssa, joskin viimeisimmiltä suur-Zeldoilta on selvästi myös otettu oppia. Oleellisimmin Bananzasta paistaa, että siitä on tähdätty seuraavaa huomattavaa Nintendo-merkkiteosta, ja muutamilla tavoilla tässä jopa onnistutaan!
Miten apinanraivo pysyy hallinnassa?
Huomiotaherättävin piirre Bananzassa on heti sen jukistuksesta asti ollut ympäristöjen laajamittainen tuhoutuminen. Donkey Kongista on tehty uusinta peliä varten voimafantasian väline, eikä tämä tule ilmi edes vain hahmon kyvyssä muksia ja repiä pelialueita palasiksi. Sankari kiipeilee vaivatta lähes pintaa kuin pintaakin pitkin, ja ylipäätänsä ympäriinsä liikkuminen anteliaiden hyppy- ja kuperkeikkamekaniikkojen varassa on tehty todella vaivattomaksi.
Voisikin jopa sanoa, että ihan jo perustaidoillaan Bananzan versio Donkey Kongista on tehty trivialisoimaan monia tasoloikkapeleissä perinteisesti kohdattavia haasteita. Kun tavanomainen hyppiminen ja esteet eivät ole sankarille enää juttu eikä mikään, on se ajanut lajityyppiä vuosikymmenten ajan muovanneen Nintendonkin katsomaan videopelihyppelyä toisenlaisesta perspektiivistä. Vaikka Mario-vaikutteet ovat siis tuntuvat, jättää Bananzan pelaaminen jälkeensä varsin omanlaisensa fiiliksen.
Alkuun Bananazan tarjoama hyppimisen ja tuhoamisen vapaus voi olla peräti lamaannuttavaa, sillä lukuisat mahdollisuudet kilpailevat heti pelaajan huomiosta. Ihan vain jo maaston murskaamisesta palkitaan toistuvasti ympäriinsä lentelevällä kullalla, ja introalueen jälkeen melkein joka nurkan takana tuntuu piilevän matkantekoa eri tavoin sujuvoittavia banaanijalokiviä ja fossiileja kerättäväksi.
Vähitellen pelisuunnittelun nyanssit alkavat selkeytyä ja niiden alta paljastuu arvostettavan joustavaksi rakennettu loikkareissu. Pelaajien yksilöllistä halua ympäristöjen tutkimiseksi on haluttu erityisesti kunnioittaa, sillä tarvittaessa lopputekstit voi saavuttaa jättämällä maailmaan jemmatut eri löytöesineet jopa tyystin keräämättä. Vastaavasti näiden perään hamuavilla on toistuvasti vaihtoehtoisia keinoja löytää tiensä banaanien ja vastaavien eri herkkujen ulottuville. Ihan vain satunnainen ympäristöjen tuhoaminen puhtaasti kaoottisen rymistelyn ilosta on validi ja omalla tavallaan tyydyttävä tapa kasvattaa banaanivarastojaan. Käytännössä kaikkien ympäristöihin piilotettujen aarteiden takana on kuitenkin myös oma selkeä logiikkaansa, joten pelialueiden erikoisuuksien kummasteluun annetaan siihenkin oma oikea syynsä.
Aivan kaikkea Donkey Kongkaan ei pysty varsinkaan paljain käsin tuhoamaan. Tämäkään ei päädy tuntumaan niinkään rajoitteelta, vaan luonnolliselta tavalta ohjata pelaajaa löydöstä toiseen. Täysin tuhoutumattomat esteet viestittävät esimerkiksi, milloin pelaaja on porautunut turhan pitkälle kallioihin löytääkseen oikeasti mitään järkevää. Tietyt osat ympäristöistä ja vihollisista vaativat myös suoran nyrkkien käyttämisen sijaan pelialueilta löytyvien erilaisten materiaalien ja tekniikoiden hyödyntämistä, mikä muistuttaa pysymään kokeilullisena läpi seikkailun.
Mutta mites se tasoloikkiminen?
Varta vasten puhdasta tasoloikkaa kaipaavalle Donkey Kong Bananzalla tarjolla on epätasainen kyyti. Vaikka jo varhain koluttavaksi esitellään vapaaehtoisia sivuhaasteita, joista monet ovat käytännössä omia pieni tasoloikkakenttiään, en kokenut hyvään toviin, että peli kysyi minulta hirveästi liikkumistaitojen hallinnan suhteen. Kokemuksen pääpaino on selvästi läpi seikkailun pelaajan omaa luovuutta ja leikkimielistä ilmaisunhalua tukevassa tuhovoimassa, vaikka tilanne vähän monipuolistuukin pelialueiden vaarallisuuden kasvaessa.
Epätasapainoisuus noin ylipäätänsä vainoaa Bananzaa juuri sen verran, ettei se nouse pelinä aivan vastaavalle tasolle Nintendon viimevuosien merkkiteoksien kanssa. Tuhokeskeinen pelattavuus ei varsinkaan kehity pelaamisen edetessä tarpeeksi, jottei se alkaisi vähitellen maistua toistolta. Mukaan ujutetaan kyllä muutamia kiinnostavia erikoisuuksia, kuten Donkey Kongin taitoja väliaikaisesti muuttavat Bananza-eläinmuodonmuutokset, banaanien keruulla täytettävä kykypuu ja fossiileilla ostettavat erinäisillä erikoisefekteillä varustetut pukineet. Esimerkiksi kykypuu ja asut ovat merkitykseltään kuitenkin sen verran pliisuja, että niitä tulee jahdattua lopulta lähinnä saavuttamisen ilosta. Muodonmuutoksien käyttö pelitilanteissa on sekin usein sen verran spesifistä, että niiden tapa muovata pelattavuutta jää kevyeksi.
Epätasaisuudet eivät tule silti erityisyyden tielle?
Donkey Kong Bananza on peli, jonka takana ei ole juuri voinut olla kukaan muu kuin moderni Nintendo. Sen tuhovoimaisen kaooksen alta löytyvä harkitusti kokoon laitettu tasapaino leikkimielisen pelaamisen vapauden ja matkantekoa varovaisesti ohjaavien rajojen välillä on tehty tavalla, johon ei kykene juuri kukaan muu kuin 3D-pelaamisen suuntaan pitkään vaikuttanut taho huomattavan rahakirstunsa kanssa. Se ei ole aivan vastaavanlainen onnistuminen kuin Super Mario Odyssey tai viimeisimmät isommat Zelda-pelit. Oleellisimmin siitä käy silti edelleen ilmi Nintendon kehittäjien intohimo haastaa itseään kääntämällä tuttuja videopelikonventioita päälaelleen ja muovata niistä silti jotain pelillisesti hurmaavaa.
Panu Saarenoja
Donkey Kong Bananza
Kehittäjä/Julkaisija: Nintendo
Alusta: Switch 2
Julkaisupäivä: 17.7.2025
Lue Peliuutistoimiston arvosteluista lisää tästä.
Panun peliuutistoimisto 